Sukujuttuja, etunimiä ja muuta puuhastelua

Vuosi meni nopeasti. Nyt oli jo kevään viimeinen koululla pidettävä hissakerhokerta. 

Ohjaaja oli valmistellut hieman asiaa sukututkimukseen liittyen. Kerholaiset olivat saaneet edelliskerraksi sukupuut täytettäväksi. Osa oli saanutkin kotona yhdessä vanhempien ja sisarustensa kanssa puuhun lukuisan määrän oksia. Kaikki eivät olleet muistaneet tehtävää, mutta onneksi linkin voi tarkistaa vaikka tästä blogitekstistä ja tehdä omaa sukututkimusta vielä kotona.

Käytimme Suomen Sukututkimusseuran HISKI-tietokantaa apuna. Toivoimme kovasti löytävämme jonkun sukupuuhun piirretyn henkilön tiedot tietokannasta. Tässä emme kuitenkaan onnistuneet. 

Sadan vuoden suoja-aika on kovin pitkä. Lisäksi seurakuntien tietoja saattoi olla tietokannassa ainoastaan ennen 1850-lukua ja ihan niin pitkälle ei omissa puissa oltu päästy. 

Hankaluuksia aiheuttivat myös sukunimet, joita ei Länsi-Suomessa ole käytetty kovin pitkään. Ilman sukunimiä tietoja on vaikeampi löytää. Ihan varmoja emme olleet siitäkään, etsimmekö tietoja edes oikeiden kuntien tai oikeiden kylien alueelta, koska kuntarajat ovat muuttuneet moneen kertaan.

No, ainakin yritimme.

Lisäksi kävimme läpi kerholaisten etu- ja sukunimet ja katsoimme kuinka monella muulla on sama etunimi tai sama sukunimi. Tämä tilasto oli aika mielenkiintoinen tarkastelukohde. Huomattiin, että osa etu- tai sukunimistä oli hyvin harvinaisia, jopa niin, että kerholainen tunsi monta sukunimen omistajista. 

Yllättävää oli se, että omaa etunimeä löytyi myös toisen sukupuolen edustajalta tai se, että lähes kaikki etunimikaimat ovat melkein samanikäisiä keskenään.

Tästä innostuneena taiteilimme WordArt-sovelluksella hienoja nimitauluja sukupuusta löytyvistä etunimistä. Ja lopulta mukava tassunmuotoinen taulu syntyi myös lemmikkieläinten nimistä.


Vanhojen asioiden parissa kun puursimme, haimme tietoa myös entisajan ammateista. Hämmästystä herätti se, että Historismi.netin vanhojen ammattien listassa mainittiin myös mm. rosvo. Listasimme vanhoja ammatteja ja pohdimme millaista heidän työnsä oli aikanaan ollut ja missä sitä oli tehty. Totesimme, että oli aika haastavaa ymmärtää vanhan ajan olosuhteita ja työn tekemisen tapoja. Ainakaan silloin ei käytetty työssä tietokoneita, niin kuin me tiedonhaussamme ja esityksissämme käytimme.



Kerhossa valmistui myös muutama aivan upea äitienpäiväkortti, mutta niistä on turha odottaa kuvia. Haluamme säilyttää yllätyksen äitienpäiväaamuun asti. Mutta veikkaan, että Killinkosken seudulla on sunnuntaiaamuna muutamia iloisesti yllättyneitä äitejä. Niin hienoja niistä tuli.

Taustalla kuuntelimme vanhaa Markus-sedän lasten tietokilpailua. Kysymykset olivat vaikeita ja ohjelma kuulosti muutenkin hieman vanhanaikaiselta.

Kerhokerran päätimme omaan tietokilpailuun. Jokainen sai keksiä itsestään yhden kysymyksen ja muut saivat arvata siihen vastauksen. Meidänkin tietokilpailumme osoittautui hankalaksi. Niin kerholaisten kolmannet nimet, lempivärit kuin syntymäpäivätkin eivät menneet arvaten oikeaan. Moni sai korkeintaan yhden vastauksen oikein.


Kommentit